Things that I miss from Finland

Ensimmäiset korkeakoulun kokeet on mulla nyt purkissa ja loma on alkanut. On tässä jo oikeestaan tullut lomailtua jo lähes kuukauden. Vaikka kovasti kesällä vannoin, etten mene enää koskaan ravintolaan töihin, niin oon nyt ollut silti parisen kertaa viikossa entisessä työpaikassa töissä :-D Pää hajoais, jos ei olisi mitään tekemistä. Luppoaikaa on aivan liian paljon, kun muut on päivisin töissä. Ei mulle sovi tämmönen liian pitkä loma ilman rahaa! Muutenhan olisin toisella puolella maailmaa reppureissaamassa tai edes Suomessa käymässä.

First: SORRY for my not-so-good English! Haven't been writing in English for a long time.
The exam period is finally over. Actually I've had holidays since the end of January... Currently I'm working twice a week at a restaurant where I was working before my university studies. Last summer I swore that I'll never end up working there anymore :-D But here we go again. I'm happy to have something to do though. Sitting at home and doing nothing is not for me at all. I'm starting to go nuts :-D If I just would have money, I would be somewhere travelling or visiting my home country, Finland.

Suomesta puheenollen haluan kirjoittaa tällä kertaa koti-ikävästä. Mitä asioita osaan arvostaa näin kahden ja puolen vuoden Saksassa asumisen jälkeen. Mitä asioita ikävöin.

When it comes to Finland, I'd like to write this time about the things that I miss from my home country. I've lived now 2,5 years in Germany. Day by day I'm appreciating some things in Finland more than before I came here.

1. Perhe, sukulaiset ja ystävät
Tätä tuskin tarvitsee edes perustella. Vaikka välimatkaan tottuu ja niitä lyhyitäkin yhdessä vietettyjä hetkiä, puheluita, paketteja Suomesta, kirjeitä ja jopa pitkiä viestejä oppii arvostamaan, niin kyllä välillä toivoisi olevansa lähempänä niitä läheisimpiä ihmisiä. On rankkaa, kun ei voi huonoina päivinä mennä esimerkiksi äidin luokse syömään ja jakaa arjen murheita keskenään. Jos mulle käy täällä jotain radikaalia, niin ei mulla ole perhettä, joka auttaa.

1. Family, relatives and friends
I think I don't even have to explain why because missing people is something taken for granted. I'm already used to the distance and appreciating every moment that I spend with those people. Now and then it's still hard for me to be far away from the people that I love the most. 

2. Sauna
Suomessa kävin viikottain Saunassa. Täällä julkiset saunat saa mut lähinnä pahalle tuulelle :-D Sääntö-Saksa on jo sauna-alueelle astuessa esillä, kun seinällä on iso taulu täynnä ohjeita "miten saunotaan". En lukenut edes niitä, joten heti saunaan mennessä meille tultiin valittamaan, että saunassa ei puhuta, pyyhe täytyy olla koko kropan alla, koska lauteille ei saa tippua hikeä, löylyä ei missään nimessä heitetä, vaan tunnin välein saunaan tulee saunamaisteri lorauttamaan kauhallisen vettä kiukaalle ja heiluttamaan pyyhettä, jotta kuuma ilma leviää :-D Sit nää jopa kattoo kellosta, etteivät he vaan ole yli 10 minuuttia saunassa. Häpeän silmät päästä, että nää markkinoi tollasta kuivaa ja kuumaa koppia nimellä suomalainen sauna.

2. Sauna
Finns love the sauna. I used to go to sauna at least once a week as we had one at home :-D Germans have some sauna worlds but they are not Finnish at all... They also have some "how to use sauna"-rules that are not Finnish at all. Please Germany, Don't call it "Finnische Sauna". There is nothing Finnish :-D

3. Metsä, järvet ja luonto
Suomessa ollessa tää oli mulle itsestäänselvyys, mutta täällä ollessa kaipaan luonnonläheisyyttä. Täällä pitää mennä kauemmas kaupungista, jos haluaa luontoon. Suomessa ollessa huomaa senkin kuinka puhdasta ilma on! Suomessa on myös jokamiehenoikeudet ja onkiminen on ok. Täällä onkimiseen tartteis luvat :-D

3. Forest, lakes and nature
There is forest everywhere in Finland. You don't even have to search for it. It's everywhere. We have many lakes that I miss the most. The nature is just beautiful, at least in the summer. Also the air is so fresh! 

4. Ruoka
Karjalanpiirakat, ruisleipä, salmiakki, hapankorput, maito, lihapiirakat, hernekeitto, poronkäristys... Ruokia, joita täältä ei saa ostettua, niin tulee välillä ikävä :-) Ja suomalaiset ruokakaupat on paljon monipuolisempia ja laadukkaampia, kun täällä.

4. Food
I mean the food that you cannot buy in Germany like rye bread, salmiakki, reindeer meat and Karelian pies. Everytime someone visits me or I visit in Finland, I need to get those things!

5. Hanavesi
Suomessa hanavesi on vaan niin paljon paremman makuista kun täällä! Täällä vesi on kalkkisempaa ja vaikka siihen tottuu, niin kyllä nautin siitä kun voi juoda Suomessa hanavettä.

5. Tapwater
The tapwater tastes much better in Finland, really.

6. Kieli
Vaikka tunnen täälläkin suomalaisia ja puhun lähes päivittäin suomea, niin ikävöin ehkä eniten omaa äidinkieltä. Kuinka helppoa onkaan elää ympäristössä, jossa tulee 100% ymmärretyksi! Tottakai osaan myös saksaa, mutta ei mikään kieli mene oman äidinkielen edelle. Oon aina intoa täynnä, kun pääsee asioimaan suomen kielellä :-D Sekin on välillä kiva, kun ei tarvii vastailla niihin jokapäiväsiin "Mistä olet kotoisin kun on tuollainen aksentti? Oletko Hollannista?"-kysymyksiin.......

6. Language
Even though I know many Finns in Germany, I miss using my mother tongue in a daily life. It's just a great feeling to use your mother tongue and to be 100% understood! And at some point you'll get bored of those "Ohhhh where you're from?" -questions as you start speaking with a weird German accent.


7. Rehellisyys
Se ettei tarvii osata small talkata, vaan asioista puhutaan suoraan. Tottakai on kivaa, että moikataan iloisesti randomeitakin ja jutellaan niitä näitä, mutta välillä siihen väsyy. Suomessa kanssakäyminen ei oo niin pinnallista tai muodollista jutustelua :-D Jos sä kysyt Suomessa kaverilta kuulumisia, niin saat aidon vastauksen. Eikä tarvii teititellä ketään.

7. Honesty
We don't normally do small talk in Finland. I always feel uncomfortable to talk about some superficial things like about the weather etc. Instead of that we're talking quite straight and honestly. If someone asks how you are, they really want to know it. 

8. Huumori
Suomalainen stand up-komiikka, sketsit ja yleisesti ottaen huumori on parasta. Vaikka me ollaan jollaintapaa juroa kansaa, niin kyllä meillä parempi huumorintaju on kun saksalaisilla ;-)

8. Humor
Finnish humor is just so funny and sarcastic. 

9. Koulusysteemi
Saksan korkeakoulut on tosi vaativia. Täällä kokeet on jaksotettu lukukauden lopulle ja niissä pitää muistaa koko lukukauden asiat. Kokeet kestää yleensä tasan tunnin ja siihen tehtävämäärään nähden se on aivan liian vähän... Mulle oli myös uutta kirjoittaa kokeet kuulakärkikynällä. Osaan arvostaa täällä suomen koulusysteemiä ihan eri tavalla ja oon onnellinen siitä, että kävin kouluni lukion loppuun saakka Suomessa.

9. School system

Finnish school system is awesome. It just is. 

10. Yhteenkuuluvuuden tunne
Vaikka mulla on täällä ystäviä ja poikaystävä, enkä mä koulussakaan aivan yksin ole, niin kyllä se yhteinen kieli ja kulttuuri yhdistää jollain tavalla. Välillä on auttamattakin täällä ulkopuolinen olo.

10. Social cohesion

In your home country you normally feel that you just stick together. The same language and the culture makes you feel like a part of the "group". I also like Germany but sometimes I feel like an outsider here. Integrating yourself isn't always that easy.

Ajatuksia Augsburgista

Muutin siis Münchenistä Augsburgiin opintojen perässä viime viikolla, kun en aiemmin löytänyt asuntoa tai huonetta. Muuttaminen sai kunnon tunnemyrskyn päälle, sillä Münchenistä on tullut mun koti. München oli oktoberfesteineen kaikkineen mun ensikosketus ulkomailla asumiseen. Mulla on siellä tiivis kaveripiiri, poikaystävä ja roppakaupalla hyviä sekä ei niin hyviä muistoja. Tiedän Münchenissä parhaat paikat illanviettoa varten. Jokapuolelta kuuluu muitakin kieliä kuin saksa. Kesäiltoina voi istahtaa kaveriporukalla Isarin varteen ja kääriytyä vilttiin auringon laskettua. Jokapuolella on elämää, vilinää ja ihmisiä. Joka päivä joku tuttu naama kävelee vastaan, ja kysyy mitä mulle kuuluu. Rakastan Müncheniä.

En varmaan koskaan tule rakastamaan Augsburgia yhtä paljon kuin Müncheniä. Tähän mennessä en ole löytänyt kovin montaa ihmistä, joiden kanssa edes synkkaisi. Omalta opintolinjaltani en ketään, jonka kanssa voisin kuvitella tekeväni jotain vapaa-ajalla. En kuitenkaan ole sellainen, joka hamstraisi kavereita. Olen mieluummin yksin kuin ihmisten kanssa, joiden kanssa en viihdy. No can do. Ehkä pikkuhiljaa tästäkin kylästä löytyy edes pari ihmistä, joiden kanssa käydä vaikka kaupungilla.

Viime viikon keskiviikkona toin tänne tavaroita ja tarkoitus oli jo jäädä ensimmäiseksi yöksi. Niinkin hyvin meni, että lähdin lähes saman tien itku kurkussa Müncheniin ja latelin koko illan poikaystävälleni, etten tykkää Augsburgista. Kaikkeen kestää tottua. Mutta se eka ilta ahdisti. Ilmapatjasta tuli jatkuvasti ilmaa ulos. Ainoa valaistus huoneessa oli rikkinäinen pöytälamppu, jonka johto on teipattuna tiettyyn asentoon, jotta se lamppu toimisi. Tavarakasat tuntui kaatuvan päälle. Netittömyys sai mut raivon partaalle, kun prepaid netti latasi yhtä sivua puol tuntia. Agh.

Tällä viikolla olen ehtinyt olemaan täällä kolmisen päivää, eikä Augsburg tunnukaan enää niin pahalta. Mulla on kunnon sänky, jonka kahdessa tunnissa kokosin. Netti toimii. Ostin myös jouluvalot, jotta unohtaisin seinien vierellä seisoskelevat matkalaukut ja Ikean kassit. Julkiset on täällä vähemmän myöhässä kuin Münchenissä. Joulumarkkinat on ihanat. Täällä on hiljaisempaa. Ja mitä sitten, vaikken vielä tunne ketään, kun pääsen kuitenkin joka viikonloppu Müncheniin ja voin olla taas onnellinen.

(Tälle kassille tulee nyt kyllä käyttöä, kun reissaa viikonloppusin Augsburg-München väliä...)

Glühweinia ja auto-ongelmia

Vaikka Müncheniä mainostetaankin yhtenä turvallisimmista kaupungeista, niin kyllä täälläkin sattuu ja tapahtuu. Lauantaina meijän naapurit sanoivat pihalla poliisin käyneen yöllä pihalla, kun muutamat älyköt oli käyny koputtelemassa rappukäytävässä klo kolmelta yöllä ovia ja yks näistä hepuista makas pihalla sammuneena. Muut vaan nauroi ja nää naapurit oli soittanut poliisit paikalle. Kyllä siis täältäkin löytää ties minkälaista kulkijaa. Myös kodittomia, joista pari liikkuu just meijän naapurustossa ja nään ne joka päivä kotiin tultaessa. Toinen heistä dyykkas yhtenä aamuna roskiksia, kun lähdin kouluun...

(Tollwoodin outo pyöräjoulukuusi.)

Lauantaina meillä oli suunnitelmana muuttaa mun tavarat Augsburgiin, jossa siis opiskelen. Ikeassakin piti käydä. Alkuperäinen suunnitelma oli viedä tavaroita pikku hiljaa junalla, sillä mun poikaystävän kymmenen vuotta vanhaan Fiatiin ei ole luottamista. Ja tällä reissulla me se auton todellinen kunto sitten todettiin, kun jäätiin just asunnolle kääntyessä keskelle risteyttä, kun ykkösvaihde sano ittensä tehtävästään irti! Vaihdekeppi jäi kirjaimellisesti käteen. Siinä tilanteessa en oikeesti tiennyt itkeäkö, nauraako vai alkaako tehdä ristinmerkkejä. Me naiivit ajateltiin tän söpön fiatin kestävän Augsburgiin asti (n. 70km), koska onhan sillä tänä vuonna jopa Saksasta Bulgariaankin asti ajettu. Korjaamoiden ollessa jo siihen aikaan lauantaita kiinni, päätti mun poikaystävä ottaa riskin ja ajaa takaisin Müncheniin. Matkalla tajuttiin, ettei jarrutkaan toimi kunnolla. Vaikka jätettiin Ikea välistä, niin selvittiin silti kotiin asti ja HENGISSÄ. 

Autoepisodin jälkeen oli pakko lähteä käymään Suomi-Saksa-Norja-Bulgaria -porukalla Tollwoodeilla eli moderneilla joulumarkkinoilla - tai miksi niitä kutsutaan. Kyseinen paikka on vähän hipsterimpi versio perinteisistä joulumarkkinoista. Joulupuukin oli tehty polkupyöristä. Itse perinteitä kunnioittavana pidän enemmän perinteisistä markkinoista, mutta ei Glühweinin maulla juurikaan eroa ollut.

(Meijän lemppari kreikkalaisravintola - ja melkein naapurissa! Hirmu hyvää ruokaa ja ystävällinen henkilökunta.)

Sunnuntaina ostin ylikalliita juustonaksuja Suomi-koulun joulumyyjäisillä. Oikeastaan oli tavoitteena ostaa Fazerin suklaata, mutta jostain syystä juustonaksut veikin voiton. Olin aivan unohtanut rakkauteni juustonaksuja kohtaan. Poikaystäväni tähän "miks ostat noin kalliita juustonaksuja, kun Bulgariassa sais kolmellakymmenellä sentillä pussin!!". Mutta ei samoja, right?

Kellon lyödessä puolenyön toivotin poikaystävälleni hyvät synttärit ja tyrkkäsin lahjat naaman eteen avattaviksi. Olisin halunnut tehdä sen jo ennen puoltayötä, mutta bulgarialaisen poikaystäväni mukaan tuottaa huonoa onnea onnitella ennen oikeaa syntymäpäivää. Jos väite pitää paikkaansa, niin se selittää mun huonotuurisuuden. Tuli meinaan useastikin juhlittua Suomessa ollessa synttäreitä päivää ennen...

Coldplay ♥

Elämäni Münchenissä pähkinänkuoressa

Jos jossain olen huono, niin itseni esittelemisessä. Se on yksi syy, miksi en voi sietää tutustumisleikkejäkään. No anyway, mä olen Jaana, tänä vuonna 22 vuotta täyttänyt, enkä vieläkään tiedä aivan sataprosenttisesti mitä haluan elämältäni. Mutta kuka oikeastaan tässä iässä tietää?

 Haluaisin kirjoittaa jotain siistiä, mitä teen elämässäni esim. vapaaehtoistyö tai joku todella cooli harrastus. Mutta ei mulla mitään säännöllistä harrastusta ole. Jos mun tekee mieli lähteä lenkille, niin menen. Jos haluan kokeilla jotain todella outoa uutta ruokalajia, niin kokeilen. Jos väsyttää vapaapäivänä, niin saatan pysyä koko päivän peiton alla, jos haluan. Jos huvittaa maalata, niin mähän sitten maalaan. Oon aina ollut jossain määrin jääräpäinen ihminen. Ehkä sen jääräpäisyyden takia päätin lähteä maailmallekin. Koulun liikennevalopäivinä menin kouluun mustissa vaatteissa. Ostin mopon, enkä skootteria, niin kuin muut tytöt. Luistelin hokkareilla, koska vihasin piikkejä luistimissa. En ollut opettajien rakastama oppilas. Kieltäydyin asioista, joita en halunnut tehdä. Esimerkiksi pianon soittaminen koko luokan edessä.

Kaksi vuotta ja kolme kuukautta sitten olin myynyt kaiken Helsingin asunnostani, pakannut matkalaukun ja ostanut pelkän menolipun Müncheniin. En tiennyt, tulisinko palaamaan Suomeen, mutta olin valmistautunut nielemään pettymyksenkin. Varastoin tavarani äitini varastoihin (anteeks äiti) - ja siellä ne (valitettavasti, vielä kerran anteeks äiti) on vieläkin, jos olisinkin mennyt takaisin Suomeen (no en mennytkään).

Tänne tullessa olin vielä aivan retuperällä saksan kielen suhteen, eikä englantikaan vielä oikein luistanut. Tänä päivänä naurattaa se lukioikäinen Jaana, joka kirjoitti saksan ylioppilaskirjoitukset lähes lukematta ja vasemmalla kädellä. Niinä aikoina ajattelin, että enhän mä koskaan saksaa tarvitse... Juu enpä niin :-D



Olin siis aivan aluksi au pairina. Kerran vaihdoin perhettä, sillä kemiat eivät pelanneet. Vuosi au pairina on monenkin au pairin sanojen mukaan elämän paras sekä hirvein vuosi samaan aikaan.
Vaikeinta mulle oli vieraan perheen katon alla asuminen, kun oli jo tottunut itsenäisyyteen. Sekin, että joutuu myös asumaan työpaikallaan, on rankempaa kuin uskoisi. Vuosi oli kuitenkin kaikenkaikkiaan ihanan huoletonta aikaa. Meillä oli aikaa tehdä viikonloppureissuja lähikaupunkeihin, tanssia aamutunneille asti klubilla ja jakaa jokainen ilon ja surun hetki yhdessä. Joskus oravanpyörän keskellä haluaisin palata au pair-vuoden hyviin hetkiin ja elää ne uudestaan.

Sain aupair-vuoden jälkeen (vuosi sitten) töitä itsepalveluravintolan tarjoilijana ja lopulta myös oman huoneen solukämpästä. Sitä ennen mulla oli kaikenmaailman typeriä väliratkaisuja majoituksen suhteen, sillä tässä kaupungissa asunnon saaminen ei ole mikään helppo nakki. Viime talvena kävin saksan kursseilla töiden ohella ja läpäisin huhtikuussa kielikokeen. Tein töitä syyskuun puoleenväliin saakka ja aloitin lokakuussa opiskelun Münchenin lähellä, Augsburgissa. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Opiskelijana Saksassa.