Muutin siis Münchenistä Augsburgiin opintojen perässä viime viikolla, kun en aiemmin löytänyt asuntoa tai huonetta. Muuttaminen sai kunnon tunnemyrskyn päälle, sillä Münchenistä on tullut mun koti. München oli oktoberfesteineen kaikkineen mun ensikosketus ulkomailla asumiseen. Mulla on siellä tiivis kaveripiiri, poikaystävä ja roppakaupalla hyviä sekä ei niin hyviä muistoja. Tiedän Münchenissä parhaat paikat illanviettoa varten. Jokapuolelta kuuluu muitakin kieliä kuin saksa. Kesäiltoina voi istahtaa kaveriporukalla Isarin varteen ja kääriytyä vilttiin auringon laskettua. Jokapuolella on elämää, vilinää ja ihmisiä. Joka päivä joku tuttu naama kävelee vastaan, ja kysyy mitä mulle kuuluu. Rakastan Müncheniä.
En varmaan koskaan tule rakastamaan Augsburgia yhtä paljon kuin Müncheniä. Tähän mennessä en ole löytänyt kovin montaa ihmistä, joiden kanssa edes synkkaisi. Omalta opintolinjaltani en ketään, jonka kanssa voisin kuvitella tekeväni jotain vapaa-ajalla. En kuitenkaan ole sellainen, joka hamstraisi kavereita. Olen mieluummin yksin kuin ihmisten kanssa, joiden kanssa en viihdy. No can do. Ehkä pikkuhiljaa tästäkin kylästä löytyy edes pari ihmistä, joiden kanssa käydä vaikka kaupungilla.
Viime viikon keskiviikkona toin tänne tavaroita ja tarkoitus oli jo jäädä ensimmäiseksi yöksi. Niinkin hyvin meni, että lähdin lähes saman tien itku kurkussa Müncheniin ja latelin koko illan poikaystävälleni, etten tykkää Augsburgista. Kaikkeen kestää tottua. Mutta se eka ilta ahdisti. Ilmapatjasta tuli jatkuvasti ilmaa ulos. Ainoa valaistus huoneessa oli rikkinäinen pöytälamppu, jonka johto on teipattuna tiettyyn asentoon, jotta se lamppu toimisi. Tavarakasat tuntui kaatuvan päälle. Netittömyys sai mut raivon partaalle, kun prepaid netti latasi yhtä sivua puol tuntia. Agh.
Tällä viikolla olen ehtinyt olemaan täällä kolmisen päivää, eikä Augsburg tunnukaan enää niin pahalta. Mulla on kunnon sänky, jonka kahdessa tunnissa kokosin. Netti toimii. Ostin myös jouluvalot, jotta unohtaisin seinien vierellä seisoskelevat matkalaukut ja Ikean kassit. Julkiset on täällä vähemmän myöhässä kuin Münchenissä. Joulumarkkinat on ihanat. Täällä on hiljaisempaa. Ja mitä sitten, vaikken vielä tunne ketään, kun pääsen kuitenkin joka viikonloppu Müncheniin ja voin olla taas onnellinen.
(Tälle kassille tulee nyt kyllä käyttöä, kun reissaa viikonloppusin Augsburg-München väliä...)